Mätsärikausi korkattu

Oltiin viime lauantaina ensimmäistä kertaa Kajon kanssa mätsäreissä. Raahauduttiin (melkein) varta vasten 100 kilometriä Mikkeliin. Reissun pääasiallinen tarkoitushan oli käydä kvareiden luona saunomassa ja grillaamassa, mutta sehän nyt on täysin epäoleellista. Anttolassa kuitenkin pyörähdettiin mätsäreissä.

Mentiin tosiaan ajoissa paikalle, heti kun ilmoittautuminen alkoi, että voisin seurata miten Kajo reagoi sellaiseen koiramäärään. Tämä oli ensimmäinen virhe. Kajohan otti tosiaan ihan rennosti eikä juuri noteerannut muita koiria. Ei siinä mitään, hyvä vain, mutta kun se pentujen kehä oli päätetty jättää viimeiseksi. Voi kyllä arvata miten paljon pentua kiinnosti koko homma kehään päästessä, kun kaksi tuntia oli jouduttu auringossa odottamaan. Seisoa Kajo ei meinannut enää jaksaa, mutta juoksu sujui kuitenkin varsin mallikkaasti. Toivottomista seisotusyrityksistä huolimatta sijoituttiin punaisten neljänneksi eli paljon paremmin, mitä oli edes toivonut.

Pääasiassa meidän seisominen taisi näyttää tältä

Onnistumisen hetkiä

Tänään oltiinkin sitten Kouvolassa Danpii Match Showssa. Meinasi vähän kiire tulla, kun ennen mätsäreitä piti käydä liimauttamassa Kajon korvat ja sitten vielä yrittää ehtiä paikan päälle. Ehdittiin kuitenkin aika sopivasti, sillä vaikka odotteliu aikaa ei juuri jäänyt, ehdittiin kuitenkin ilmoittautua vielä hyvin. Kajollakin oli kehässä selvästi enemmin virtaa kuin Mikkelissä, kun ei jouduttu odottelemaan. Kajo esiintyikin edukseen ihan tosissaan. Palkkasin ja kehuin penskaa paljon (pahoittelen, jos aiheutin jollekin kanssakilpailijoista hermoromahduksen kailotuksellani) ja saatiinkin paljon kehuja hyvästä yhteistyöstä. Tulos punaisten ensimmäinen ja voi, että miten sitä voi olla pennusta ylpeä.

Jäätiin siinä sitten tappamaan aikaa ja odottamaan Best in Show -kehää. Kuten jo etukäteen arvelinkin, oli penska sitten bis-kehässä ihan väsynyt ja kiinnostus jossain ihan muualla. Vielä kuitenkin jostain löytyi jotain energian rippeitä ja suurinpiirtein jaksoi pentu seistäkin. Juoksu sujui toki yhtä tyylikäästi kuin aiemminkin ja yleisön taputuksista saatiin vielä lisävirtaa. Lopputulos bis3 ja niin ylpeä emäntä ettei mitään rajaa.

Lupa istua

Iso kiitos loistavalle pentujen tuomarille. Sinisten ja punaisten kehässä hyväntahtoisesti käski jokaisen esittäjän maasta ylös, näpit irti koirasta ja hihna löysällä seisottaa koiransa. Itse en ole koskaan ymmärtänyt, miksi sitä koiraa pitää hihnalla tai käsillä kannatella pystyssä, kun useimmilta karvakorvilta kuitenkin löytyy ne neljä jalkaa, joilla seisoa ihan itse, että senkin vuoksi pisteet tuomarille. Muutenkin mukava tuomari, joka antoi reilusti kannustavaa palautetta jokaisen esiintymisestä.