Sivut

1.10.2013

Irtokoirat

Pitkään aikaan en ole jaksanut kirjoittaa, joten nyt onkin sitten hyvä jatkaa paasaamalla irtokoirista. Yksi tämän tuholaislajin edustajista meinasi nimittäin tehdä Kajosta tänään entisen koiran ja on pieni ihme, että tuo natiainen on vielä yhtenä kappaleena.

Oltiin tänään ihan normaalisti lenkillä ja oltiin jo tulossa kotiin päin yleistä kävelytietä pitkin. Kuulin jo kauempaa, että erään talon pihassa nainen vihelteli koiralle, joten nappasin Kajon varmuuden vuoksi ajoissa lyhyelle hihnalle. Talon kohdalla näin kyllä naisen huutelemassa koiraansa, mutta koiraa ei näkynyt, joten ajattelin sen huitelevan talon takana olevassa metsikössä. Oltiin Kajon kanssa melkein päästy jo talon ohi, kun näin ison urosrotikan syöksyvän pihasta meitä kohti. Nappasin Kajon selkäni taakse ja pyrin pysymään koirien välissä ja yritin ajaa rotikan pois.

Kerran aikaisemmin olen joutunut vastaavaan tilanteeseen ja pysymällä koirien välissä ja perkeleitä huutelemalla sain silloin kimppuun käyneen spanielin pysymään poissa iholta. Isompi rotikka oli tietenkin vain pientä spanielia paljon nopeampi ja onnistui kiertämään minut ja syöksymään suoraan Kajon kimppuun. Tässä kohtaa astui itsesuojeluvaisto syrjään ja refleksit kehiin ja onnistuin nappaamaan rotikan pannasta viime hetkellä. On se hieno tunne pitää toisessa kädessä ärisevää rotikkaa ja toisessa vikisevää Kajoa ja hoksata, että eihän sitä rotikkaa mikään estä minun kimppuuni käymästä...

Omistajakin siinä sitten hiippaili paikalle ja kuittasi koko jutun "**ttu, kun se koira ei vaan tottele"-toteamuksella, nappasi koiransa ja marssi pois. Eniten ottaa vielä päähän, etten itse adrenaliinihuuruissani osannut sanoa mitään vaan jäin tuijottamaan naisen ja rotikan perään monttu auki.

Tässäkin tapauksessa oli kyllä rutkasti onnea mukana ja sekä minä, Kajo että hyökännyt rotikkakin säilyttiin kaikki vahingoitta. Herää vain kysymys, että miksi ihmeessä täytyy pitää epäluotettavaa koiraa irti melko vilkkaan tien varressa ja vaarantaa näin sekä koira että ulkopuoliset. Lisäyksenä vielä, että samassa talossa on aiemmin asunut sakemanni, jolla oli myös vaikeuksia pysyä pihan rajojen sispuolella.

Kuinka tyhmiä ihmiset voivat tosiaan olla? Monesti olen nähnyt koiria pidettävän irti läheisen kaupan parkkipaikalla, vilkkaasti liikennöidyn maantien varressa, monet antavat koiriensa juosta vapaasti ympäri kyliä oman mielensä mukaan ja sitten on vielä näitä tapauksia, jotka eivät todellakaan hallitse koiriaan.

Yleisillä teillä ja muilla julkisilla paikoilla pidetään ne marsut, kissat ja koirat kiinni. Piste. Eläimet ovat eläimiä ja siksi arvaamattomia eikä se paraskaan tokovalio aina tottele. Minä en ainakaan halua koskaan joutua repimään vapaana juossutta koiraa Kajon niskasta irti ja vaikka vika onkin yleensä sen tässä tapauksessa puuttuvan hihnan päässä, saa kyllä seuraava ilman omistajaa vastaan tuleva koira kengästä kuonoon.

Vielä yhtenä kappaleena :)

1 kommentti:

  1. Ei hitto mikä tapahtuma teillä! Onneks ootte kaikki kunnossa :/ Mutta, blogissa on sulle haaste! :) http://oceansizelove.blogspot.fi/2013/10/haaste-asioita-hihnan-toisesta-paasta.html

    VastaaPoista