Koirahierontaa

Koko viikon odotin viikonloppua, että saisin vihdoin nukkua pitkään. Mutta ehei, miehän istuin puoli yhdeksältä kaverin ja kahden piskin kanssa autossa matkalla kohti Kouvolaa ja koirahierontakurssia. Vähän väsytti, mutta mitäpä sitä ei tuon karvapallon vuoksi tekisi :D

Eksymisvaraa oltiin jätetty matkaan puolisen tuntia, sillä meille (kaveri ja minä) on ihan tyypillistä kännykän navigaattorista huolimatta tuplata normaalisti matkaan kuluva aika muutaman uukkarin ja näköalareitin avulla. Tällä kertaa päästiin kuitenkin suht sujuvasti perille vain yhdellä ylimääräisellä koukkauksella.

Esimerkkinä kurssinpitäjä käytti omaa amerikan bulldoggiaan ja pakko kyllä sanoa, että rupesin siinä itsekin haaveilemaan lyhytkarvaisesta koirasta. Siitä bulldogista, kun lihakset erottuivat helposti toiselle puolelle huonetta, mutta tuosta omasta pörhöstä ei löytynyt muuta kuin karvaa ja vielä vähän lisää karvaa. Kajo ei tietenkään aikonut auttaa yhtään vaan ensimmäiset pari tuntia se kitisi, haukkui ja pyöri kuin väkkärä. Mokomalle ikiliikkujalle oleminen hiljaa ja paikallaan osoittautui ylivoimaiseksi.

Kun tuli aika hieroa omat koirat, sovittiin, että kaveri aloittaa Pontuksen kanssa ensin. Pontus tuntui silminnähden nauttivan hieronnasta ja Kajokin rauhoittui siinä odotellessa, kun venyttelin sen korvia (kyllä, Kajo RAKASTAA korvien venyttelyä...). 

No siinä vaiheessa, kun meidän vuoro tuli Kajo oli ilmeisesti saanut makoilusta tarpeekseen ja alkoi taas sähläämään omissa touhuissaan. Hommaahan ei  helpottanut se, että itse olen pyörinyt kymmenisen vuotta hevosten parissa ja omistanut Kajon vain puolisen vuotta, joten siirtymä 500 kiloa painavan saaliseläimen käsittelystä n. 7- kiloisen koiran käsittelyyn oli hieman haastavaa. Luulisi sitä tässä puolen vuoden aikana oppineen käsittelemään tuota koiraa, mutta kun ei niin ei. En hahmottanut Kajon lihaksistoa lainkaan, saati sitten ymmärtänyt hierontaotteita tai oikeaa voiman määrää. Kajo karvapehkonsa kanssa hankaloitti hommaa vielä pyörimällä mahdollisimman paljon.

Vasta, kun käänsimme ohjaajan kanssa koiran toiselle kyljelleen aloin saada hierontaan jotain otetta, jolloin Kajokin hieman rauhoittui ja alkoi rentoutua. Käytettävän voiman määrä tuntui vain niin kovin vähäiseltä, ihan kuin olisin vain silitellyt Kajoa enkä hieronut sitä. Kajo tuntui kuitenkin nauttivan ja perslihaksista löytyikin pari jumia, joihin natiainen selvästi reagoi. Olin aika yllättynyt kuinka jumissa Kajon takapää tuntui olevan ja kuinka jäykkä sen toinen takajalka oli. Kajon liikkeet ovat kuitenkin olleet aina hyvät eikä se ole mitään kipuja osoittanut.

Karvapallo nauttii :)

Lopulta saatiin koko koira hierottua ja venyteltyä, vaikka vähän ylimääräistä aikaa siihen menikin. Kajokin vaikutti kuitenkin ihan tyytyväiseltä. Nyt sitten harjoitellaan hierontaa kotona ihan tosissaan ja yritetään varovasti avata niitä takapään jumeja. Jos sitä muutaman kuukauden päästä vaikka yrittäisi uudelle kurssille kertaamaan ja vähän syventämään tietoja :)

Kajo ja Pontus

Iso kiitos vielä kurssinjärjestäjä Satulle :) Suosittelen lämpimästi muillekin koirahieronnasta kiinnostuneille.