Sivut

29.3.2013

Tallipoika ja pilkkimies

Eilen Kajo pääsi tutustumaan ensimmäistä kertaa tallielämään. Hieman pientä kummastutti ne kaikki hajut ja isot eläimet. Hyvin pentu kuitenkin pärjäsi. Treenailtiin hieman luoksetuloa ja istumista siinä kentän laidalla, kun kaveri ratsasti ja hyvin malttoi pentu keskittyä. Vinkki muuten vielä kaikille hevostelijoille, jotka ovat joutuneet jahtaamaan hevosta tarhasta: hankkikaa vinkulelu. Tuli muuten koko lauma viivana aidalle riviin, kun vinguttelin pesukarhua Kajolle.

Lisäksi Kajo alkaa ilmeisesti päästä pikkuhiljaa ujoudestaan. Iltapäivästä kutsuin pari kaveria kylään, jotta penska näkisi välillä vieraitakin naamoja. Aikaisemminhan Kajo on painellut johonkin hiljaiseen nurkkaan nysväämään, kun vieraita on käynyt. Nyt kuitenkin hetken tutkimisen jälkeen pentu hyppi jo aivan täysillä ventovieraan ihmisen sylissä. Suostui jopa leikkimään lyhyitä aikoja vieraiden kanssa, vaikka itse poistuinkin kauemmas tekemään ruokaa. Katoamiseni huomatessaan pentu kyllä paineli äkkiä perääni.

Melkoisia epätoivon tunteitakin tuo pentu eilen illalla emännässään herätti yrittäessään tuhota koko talon ja erityisesti oman petinsä (koko talo alkaa pikkuhiljaa olla kuorrutettu etikalla).


Tänään pentu on kuitenkin tähän asti ainakin käyttäytynyt mallikkaasti. Käytiin äsken jäällä kävelemässä, kun on kerran niin kaunis sää. Rannassa hoksattiinkin, että hemmetti, tänään on pilkkikisat. Onneksi juuri sillä alueella, minne olimme menossa oli suhteellisen hiljaista ja pystyin päästämään Kajonkin irti. Nähtiin melkoinen määrä hiihtäjiäkin, jotka kiinnostivat pentua niin mahdottomasti. Ihan ei kuitenkaan uskaltanut perään lähteä, onneksi. Eräällä hiihtäjällä oli vielä suomenpystykorva mukana, joka nosti melkoisen älämölön huomatessaan jaloissani pyörivän karvapallon. Tottakai tämänkin hiihtäjän piti sitten koirineen pysähtyä siihen tuijottamaan räksyttävää pystykorvaa karkuun vipeltävää pentua... Kutsuipa hiihtäjä vielä moikkaamaan omaa koiraansa. Onneksi pystyin helposti kuittaamaan kutsun sillä ettei pennulla ole vielä rokotuksia. Muuten lenkki meni vallan mainiosti. Kajo pysyi koko ajan lähellä ja tuli jopa kutsusta vauhdilla luokse :)

27.3.2013

Hajuja, hajuja ja lisää hajuja


Mikähän tuostakin naperosta kasvaa, kun jo kahdeksan viikkoisena viilettä menemään nenä maata viistäen. Hajut ovat pienelle parasta maailmassa ja kun hyvä haju löytyy saa emäntä piiloutua, juosta karkuun, hyppiä, pomppia ja huutaa eikä pentua kiinnosta. Tänään käytiin ensimmäistä kertaa vähän yleisemmällä tiellä kävelemässä ja voi elämä sitä vetoa, kun pentu hoksasi ensimmäiset vieraan koiran kakat. Tuo sintti ihan tosissaan yritti vetää päästäkseen haistelemaan sen läjän tien varrella. Edes namit eivät yleensä niin ahnetta possua siinä vaiheessa kiinnostaneet. Pitkään sain maanitella ja houkutella että penska suostui luovuttamaan ja jatkamaan matkaa.

Samalla kävelyllä tuli myös ensimmäistä kertaa toinen koirakko vastaan. Onneksi hihnan päässä sentään oli tuttu ihminen, joka hoksasi pitää koiransa kanssa hieman etäisyyttä. Kovasti olisi Kajoa toinen koira kiinnostanut, mutta pysyi kuitenkin tiukasti emännän jalkojen välissä turvassa. Hönö.

Eilen leikkailtiin pennulta myös kynsiä mistä saatiinkin melkoisesti draamaa. Etutassut antoi leikata hyvin, mutta takatassujen kohdalla nostettiin älämölö ja aloitettiin rimpuilu. Lopulta saatiin kyllä leikattua kaikki, mutta pitää kyllä yrittää keksiä jokin tehokkaampi tapa hoitaa homma. Kajo kun kiemurtelee niin paljon että takatassujen kynnet on muutenkin vaikea leikata. Vinkkejä? Mitattiin samalla pentu ja saatiin tulokseksi karkeasti 23-24 cm. Pitää yrittää tähänkin keksiä jokin tehokkaampi tapa, kun tuolla mittanauhalla ei kauhea tarkkaa tulosta saa.

Päivän epäoleellinen tieto: Kajo kuullostaa kissalta haukotellessaan.

26.3.2013

On maailmassa monta ihmeellistä asiaa

Olipa pennulla varsin tapahtumarikas päivä. Ensimmäisenä tehtiin tuttavuutta välttämättömiin hoitotoimenpiteisiin ja otettiin se pakollinen seisotuskuva tänään 8 viikkoa täyttäneestä pennusta. Eihän siitä seisomisesta meinannut tulla mitään. Ollaan harjoiteltu nyt niin ahkerasti istumista, että uuno oli vakaasti sitä mieltä, että kyllä se nami pitäisi saada kun iskee sen takapuolen maahan. Kameran sarjatulituksella saatiin kuitenkin lähes siedettävä lopputulos. Korkeuden ja painon mittaaminen jäänee kyllä suosiolla huomiselle, kun ei tuo duracell-pupu malta pysyä hetkeäkään paikallaan.

Sekunti ennen istahtamista (pahoittelen kaaosta pöydällä)
Aamupäivästä käytiin myös vähän kävelemässä läheisellä peltotiellä. Pakollinen lyhyt autotien pätkä mentiin hihnassa, mutta pellolla sai penska juosta niin paljon kuin sielu vain sieti. Kyllä sitä menoa sitten riittikin. Kajo viiletti menemään pitkin peltotietä aivan onnessaan. Päästiin nauttimaan kauniista ilmasta ja pentu sai hieman purkaa höyryjään.



Piti välillä spurtata emäntä kiinni

Kova oli meno pennulla

Pieni koira, suuri maailma

Peltolenkin jälkeen väsynyt pentu saikin sitten jäädä kotiin pariksi tunniksi yksinään, kun emännän piti lähteä poikaystävää viemään kaupunkiin bussipysäkille. Eipä Kajo kyllä ollut moksiskaan vaan oli ilmeisestin koko ajan touhunnut kaikessa rauhassa omiaan.

Myöhemmin käytiin vielä läheisen koulun pihalla pyörimässä, kun se oli jo tyhjillään. Vesilätäkkö aiheutti pentu paralle suuren järkytyksen eikä siitä meinattu tulla yli sitten millään. Vasta, kun kauempaa huutelin, pentu rohkaistui taiteilemaan itsensä pelottavan valtameren yli. Samalla reissulla saatiin myös pari uutta tuttavuutta: pyörä ja eräs satunnainen autoilija, joka pysähtyi ihailemaan naperoa. Pyörä aiheutti melkoista tuhinaa ja puhinaa ja taisi sieltä suusta livetä jotain haukuntapaistakin. Autolle riitti vain mulkoilu emännän jalkojen välistä. Positiivista vielä, että sama autotien pätkä, joka menomatkalla oli ollut pennun mielestä aivan hirveän pelottava, meni takaisinpäin mennessä kuin vettä vain. Ei enää tietoakaan aikaisemmasta jännityksestä.

Illasta vielä tuttava kutsui meidät kylään. Kajo pääsi siis samalla tutustumaan tämän kaverin havannankoiraan, joka tuleekin todennäköisesti olemaan ainut koirakaveri toistaiseksi. Täällä korvessa, kun ei potentiaalisia leikkikavereita Kajolle oikein ole. Hienosti Kajo kyllä suhtautui yli-innokkaaseen havannalaiseen. Ei naperoa selvästi pelottanut (ehkä hieman epävarma kuitenkin) vaan se suhtautui lähinnä välinpitämättömästi. Vasta, kun uusi paikka oli tutkittu ja havannalainenkin vähän rauhoittunut alettiin tehdä tuttavuutta. Lopussa Kajo jo painelikin ympäri vierasta asuntoa aivan onnessaan. (Kyseisen kaverin kissa, joka ei yleensä välitä koirista, ilmeisesti piti Kajoa joko jäniksenä tai rottana, sillä se asettui välittömästi vaanimaan pentu sohvalle)

Ei tuota katsetta vain voi vastustaa.

Nyt on kotona väsynyt koira, joka muuten juuri murisee unissaan.


24.3.2013

Tästä se alkaa

Tästä se tosiaan alkaa, sekä blogin ylläpitäminen ja elämä koiranpennun kanssa. Viime perjantaina meille vihdoin ja viimein kotiutui shetlanninlammaskoiran urospentu, Rosebridge's Comet eli Kajo.

Automatkalla otettiin rennosti

Viime päivät ovat sujuneet varsin mallikkaasti. Tarpeet on saatu jo todella hyvin ulos, joskin Kajoa tuskin juuri kiinnostaa minne pissinsä tekee kunhan saa tehdä. Emäntä tässä vain yrittää olla skarppina ja roudata pennun oikeaan aikaan pihalle. Muuten talon tavoille opettelu onkin sitten vielä hieman vaiheessa. Matot ja puiset huonekalut erityisesti ovat pennun mielestä kuin luotu puruleluiksi.

Koska haluan pitää makuuhuoneet koiravapaana alueena, olen nyt nukkunut nämä ensimmäiset yöt pennun kanssa olohuoneessa. En tosin usko, että Kajo olisi edes huomannut jos olisin nukkunut omassa huoneessani. Pentu on nukahtanut iltaisin reilusti ennen minua ja on ollut hiljaa molemmat yöt. Noin puolen seitsemän aikaan aamulla alkaakin sitten armoton kolina ja tassujen töpötys. Siitähän se riemu vasta ratkeaakin, kun pentu huomaa, että nyt emäntä heräsi. Ennen kahdeksaa ei voi kävellessä edes jalkojaan nostaa, kun tuo uuno pyörii ympärillä kuin väkkärä.

Uusiin asioihin Kajo suhtautuu ihailtavalla rohkeudella. Pantaan se ei sanonut mitään ja hihnassakin kulkee jo kuin vanha tekijä. Pääasiassahan pentu saa toki juosta vapaana kun maalla vielä asutaan, mutta onhan se hihnakäytöskin jossain välissä opittava. Imurikin käytiin tänään kaivamassa kaapin pohjalta. Alkujärkytys oli varsin suuri, mutta hetken ihmeteltyään Kajo olikin jo täysillä "auttamassa" siivoamisessa yrittämällä kampata minut hyppimällä jälleen jaloissa.

Linssilude suunnitteli syövänsä kameran