Blogin elvyttämistä

Eli näin muutaman vuoden tauton jälkeen on ehkä hyvä hetki yrittää taas palata blogin kirjoittamisen pariin. Paljon on ehtinyt, yllätys yllätys, tässä vuosien varrella sattua ja tapahtua ja elämäntilanne muuttua.  Ehkä keskeisimpinä muutoksina on siis muutto kaupunkiin  ja juu, ollaan piskin kanssa kumpikin kyllä niin auttamattomasti maalaisjuntteja, että ei se siirtymä mikään ihan mutkaton ole ollut. Meillä on siis tällä hetkellä pieni remmin päässä räyhäävä karvamakkara, jolta tuppaa hihnakäytös yhä edelleen satunnaisesti unohtumaan. Ei pitäisi yllättyä, että pentuaikojen pelloilla kirmailu vapaana kuin paraskin luonnonlapsi, ilman huolta ja murhetta muusta maailmasta, tulisi jossain vaiheessa puremaan perseestä... No eipähän käy aika pitkäksi, kun lähes jokainen vastaantuleva pyörällinen, pyörätön, kaksi- tai nelijalkainen tahtoo aiheuttaa Kajossa lievän vuhräyhmur-reaktion.

Mutalätäköt on pop!

Ikäähän tuolla karvakasalla tulee ensi vuoden alussa jo 4 vuotta! Niin se aika menee nopeasti ja miun murrosikäisestä hormonihirviöstä on kasvanut ihan rakastettava otus. Mainittakoon tässä kohtaa siis, että vaikka koiraa hankkiessani osasin kyllä varautua murrosiän tuomiin ongelmiin, niin Kajo ylitti kyllä kaikki odotukseni. Sillä pahalla tavalla... Välillä 6 kk ja n. 1,5 v. tuohon eläimeen ei saanut mitään yhteyttä ja kaikki siihen mennessä opittu lensi lähimmästä ikkunasta pellolle. Yleisen raivostuttavuuden lisäksi erinäisten esineiden ja paikkojen tuhoaminen tuli tutuksi. Matoista syötiin reunat (uudet matot juuri hankittu, kiitos vaan...), vuokra-asunnon seinään natustettiin reikä (onneksi löytyy kaveri pintakäsittelypuolelta), kenkiä meni siihen tahtiin, että suutarikin jo tunnisti miut, 2,5 koiran petiä ja miun henkilökohtainen suosikki: Kajo reippaana poikana taiteili itsensä ruokapöydälle syömään edellisenä iltana valmistunutta 1000 palan palapeliä. Koiran omistajan huippuhetkiä <3 Murkkuiästä kuitenkin on vihdoin (luojan kiitos) päästy yli ja hieno koira tuosta ongelmanuoresta on kasvanut.

Mitäpä muuta... Näyttelyitä on käyty tuon koiran kanssa huimat neljät ja tuloksia saatu kaikki T:stä ERI:in. Sentin liian iso koira, jolla on pakottava tarve juosta kehässä häntä töröllä kuin paraskin tuuliviiri, ei pääasiassa kovin hyvin menesty. Mutta hei, saadaan joka kerta kehuja hyvistä korvista... ...Joita on muuten pentuna liimailtu, että juu. Ehkä myö vielä joskus näyttelyihinkin vielä raahaudutaan, kun jaksetaan.

Sänkipellon muotovalio

Nyt tänä syksynä on kuitenkin päästy vihdoin oikeasti itseä kiinnostavien harrastusten pariin. Aikaisemminhan oltiin joitakin tokon alkeiskursseja kierretty, mutta laji ei oikein sytyttänyt.  Liian tiukkapipoista meininkiä ylivilkkaalle ja sähläävälle koirakolle. Lisäksi, kun seurojen kursseille ei ole aina mitenkään helppo päästä ja jatkuvia ryhmiä ei paljon ole, on meillä tuo harrastaminen ollut tässä vuosien varrella aika vähäistä. Nyt kuitenkin päästiin Joensuussa aloittamaan Koirakoulu Positiivisesti non-stop rally-toko -ryhmässä ja on kyllä selvästi enemmän meidän juttu. Kajo nauttii jopa liiaksikin: kierroksia, kun tahtoo radalla tulla niin paljon ettei urpo aina malta millään odottaa, että mie pysyisin tahdissa mukana.

Toinen laji, joka itseasiassa aloitettiin vasta tällä viikolla, on agility. Tästä olen haaveillut itse jo pidempään, mutten ole koskaan uskaltautunut edes seurojen hallittavuustesteihin oman hermoilun ja Kajon häiriöherkkyyden vuoksi. Nyt päästiin kuitenkin aloittamaan meidän rallyohjaajan avustuksella ja ai että meillä oli kivaa. Kajo oli ihan täpinöissään ja hyppi esteitä, vaikka ilman miuta, jos en ollut sen mielestä riittävän reipas :D Sitten kun vielä itse opin hallitsemaan nuo omat ylimittaiset raajat, niin hyvä siitä tulee.

En nyt tähän yhteen postaukseen ehkä yritä tämän enempää ympätä kaikkea noin kolmen vuoden blogitauon aikana tapahtunutta. Pääpointtina nyt ehkä, että elossa ollaan ja nyt aletaan tosissaan panostamaan harrastuksiin. Jatkossa käytän varmaankin blogia aika paljon juurikin pohjana treenipäiväkirjalle ja harjoittelun pohdinnalle. Katsotaan miten tämä kirjoittaminen tästä taas lähtee käyntiin.

Prinsessa Kajo kiittää ja kumartaa :)