Agilityn ensimmäisiä treenejä

Agility on siis meille nyt aivan uusi tuttavuss lajina. Treenien aloitus on ollut jo vuosia haaveena, mutta seurojen kursseille, kun ei ihan noin vaan kävellä niin on aloitus jäänyt ja jäänyt. Kajo on myös herkkä erityisesti muiden koirien häiriölle, mikä on yksi syy miksei olla uskallettu kursseille edes yrittää. Aloitetaankin treenit nyt rauhassa yksityisopetuksessa meidän rally-toko ohjaajan kanssa ja saan nyt rauhassa rakennella Kajolle parempaa häiriön sietokykyä.

Kerran muutama vuosi sitten käytiin Kajon kanssa kokeilemassa agilitya yliopiston liikuntailtapäivänä ja tästä kokemuksesta on kaikeka muuta kuin lämpimiä muistoja... Muuten ei agilityä olla koskaan ennen treenattu, joten ensimmäisellä kerralla pitikin siis ruveta katsomaan mitähän se koira mahdollisesti osaa. Ja sehän muuten osaa! :D Otus yllätti hyvin positiivisesti. Pienet esteet ylittyivät helposti ja kovalla innolla ja mokoma ohjautui hyvin kiltisti sinnepäin minne pyydettiinkin. Käskyt ovat tietenkin kaikki Kajolle uusia, mutta eipä tuo tuntunut menoa haittaavan.




Videolla on pätkä Kajon ensimmäisistä treeneistä. Harjoiteltiin siis ihan peruskäännöksiä, valssia ja niistoa(?, jota ei tosin ole videolla). Kajo on ihan supertarkka lukemaan miun liikkeitä eli, jos mie kattelen mihin sattuu, rintamasuunta on väärä tai sotkeudun ylimittaisiin raajoihini niin sehän muuten näkyy koirassa. Sinänsä kuitenkin hyvä ominaisuus, sillä helpottaa koiran ohjaamista tulevaisuudessa huomattavasti sitten, kun vaan tietysti hallitsisi sen oman kroppansa ensin... Kajo myös mielestäni irtoaa yllättävän hyvin tuollaiseksi kantapäivällä roikkuvaksi mammanpojaksi. Ei ehkä kenenkään muun silmään näytä kovin kummoiselta, mutta itse olin lähes järkyttynyt :D Ehkä suurempi ongelma onkin, että mie en irtoa tuosta koirasta vaan miulla on pakottava tarve saatella se esteille melkein kädes... tassusta pitäen, vaikka se ei sitä tarvisi.

Sitten niihin ohjaajan ongelmakohtiin: Eli ihmiseksi, joka on koko ikänsä harrastanut erilaisia urheilu- ja tasapainolajeja, olen poikkeuksellisen lahjakas sotkeutumaan omiin raajoihini. Lisäksi olen myös melko pitkä ja miulla on suhteessa varsin pitkät raajat ja HYVIN pitkä askel. Erityisesti nyt viikonloppuna, kun itsenäisesti kävin treenaamassa, videoilta näkyy miten miulla kaikki neljä raajaa liihottaa onnellisesti erisuuntiin... Koira on pieni ja ketterä, mutta miun kilometriaskelilla ei käännytäkään ihan yhtä tehokkaasti. Treenin paikka siis tässä.

Viikonloppuna käytiin Kajon kanssa treenaamassa itsenäisesti vähän pienemmällä hallilla ja siinä erityisesti miun ohjaukseen liittyvät ongelmat näkyivät hyvin. Mitä pienempi tila, sitä enemmin omien liikkeideni ylenmääräisyys korostuu. Myös omasta rintamasuunnastani saan olla paljon, paljon, paljon tarkempi. Asiaa ei tietysti helpota se, että, jos jätän Kajon pieneksikin hetkeksi radalla yksin keskittyessäni omiin liikkeisiini, se singahtaa välittömästi jalkoihini.

En osaa muokata videoita, joten pahoittelen välihäröilyä

Pienessä hallissa huomasin muuten vielä oman kovaäänisyyteni. Puhun luonnostanikin kyllä melko äänekkäästi, joten sinänsä tämän ei pitäisi olla yllätys, mutta mutta... En nyt osaa sanoa onko tuo kovaäänisyys erityisesti ongelma, mutta ei se kailotus varsinkaan pienessä hallissa kovin hyvältä kuullosta. Väittäisin, että kyllä tuo eläin vähemmälläkin kuulee :D

Palkkausta pitää myös nyt alkaa pohtia. Kajoa on tähän asti palkattu vain nameilla, sillä se on aina ollut todella huono leikkimään ja mielenkiinto leluihin ei yleensä säily montaa sekuntia pidempää. Nyt kuitenkin itsenäisissä treeneissä kokeilin, josko tuo treeneissä leikkisi, kun kierrokset ovat muutenkin katossa, niin kappas kepposta... Sehän LEIKKII!!?? Meidän pikkukarvamakkara, jolle lelut on aikaisemmin saanut suurinpiirtein tunkea suuhun, roikkui pallonarussa pörisemässä kuin isompikin peto. Heitetyn lelun pointtia tuo ei tosin vieläkään oikein tajunnut, mutta kädessä olevaa lelua repi mielellään. Nyt pitää vaan alkaa kehittelemään tuota lelupalkkaa vähän pidemmälle. Ikinä en ole koiraa tosiaan lelulla palkannut, joten vaatii minultakin opettelua.

Tiivistetysti yleisiä huomioita ja kehityskohteita:
- Kajo kiihtyy treeneissä nollasta sataan järjettömän nopeasti ja treenaa aina 100 lasissa (väsyttää itsensä myös nopeasti ja stressaantuu helposti)
- Lelupalkkaukseen pitää tutstua lisää
- Irtoamiset ja takaa kierrot treeniin
- Omat raajat kuriin (Ohjauskuvioiden kuivaharjoittelu)
- Valssin linja (ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun oli myöhässä ja meinasin juosta koiran päälle)
- Keskity koiraan, älä jätä yksin
- Rintamasuunta, rintamasuunta, rintamasuunta
- Käännösten treenaaminen koiralle ja miulle (Menevät koiralla monesti pitkäksi)
- Lihaskunnon kasvatusta kummallekin (Ollaan päästy pahasti rapakuntoon nyt syksyn aikana)