Kaupunkiviikonloppu

Vietettiin vaihteeksi viikonloppua Kajon kanssa Mikkelissä. Saatiin pitkästä aikaa uhmaikäinen tirriäinen ihmisten ilmoille ja yllätyksekseni Kajo käyttäytyi koko viikonlopun todella mallikkaasti. Kotona paljon vaivanneesta epävarmuushaukusta ja lievästä arkuudesta ei ollut tietoakaan. Pentu oli oikein reipas, mikään ei pelottanut ja jopa automatkat sujuivat hyvin.

Käytiin myös Mustissa ja Mirrissä ostamassa Kajolle kunnon valjaat, vihdoin ja viimein. Samalla myös punnittiin pentu ja painoa on nyt 4 kiloa. Meillä on toki ollut nuo turvavyövaljaat jo jonkin aikaa, mutta ne asettuvat pennun päälle melko huonosti eikä niitä oikein sen vuoksi muualla kuin autossa viitsi käyttää. Pitäydytään kyllä varmaan yhä pitkälti pannassa. Valjaat tulevat lähinnä tarpeeseen, kun kuljetaan metsissä tai käytetään liinaa. Lisäksi kokeillaan, jos valjaat auttaisivat tuohon Kajon satunnaiseen köhinään, jota on yleensä ilmennyt vetämisen yhteydessä. Tällä hetkellä ei kyllä näytä pannalla olleen vaikutusta asiaan, sillä köhisi valjaissakin. Vetänee innoissaan varmaan jotain henkeen tai mitä lie...?

Käytiin myös istumassa tutun pizzerian terassilla penskan kanssa. Eipä Kajo vaikuttanut olevan moksiskaan, seuraili vain mielenkiinnolla ympäristöään. Paineli jopa innoissaan tervehtimään puolituttuja, jotka sattuivat paikalle, vaikka aikaisemmalla tapaamisella muutama viikko sitten oli vielä heitä arastellut.

Paljon oli pennulla yllättäen taas ihailijoita ja taisipa joku luulla jopa collien pennuksikin. Yleensä kyllä korjaan väärät veikkaukset, mutta nyt en kyllä millään kehdannut pilata tytön iloa. Toinen niin innoissaan selitti, miten ovat niin ihania koiria ja miten tutulla joskus oli samanlainen :)

Loppuun vielä pakko vähän urputtaa. En nimittäin koskaan aikaisemmin ole huomannut miten paljon roskaa kaupungin kaduilla on. Oikeasti! Joka sekunti piti vahtia ettei pentu vedä maasta jotain naamariin. Ainakin yksi purkka ja kasa satunnaisia muista roskia piti pennun suusta kiskoa. Juu,ätä-käskyä pitäisi treenata paljon lisää, mutta oikeasti eikö ihmiset osaa käyttää roskiksia?

Uhmaikäisen elämää

Paljon on taas ehtinyt tapahtua tässä välissä. Laiskuuksissani en ole vain jaksanut kirjoittaa. Pentukurssia on nyt mennyt kaksi kertaa. Toisella kerralla porukkakin oli lisäänstynyt ja mukaan tuli porokoira ja jokin spanieli. Pahoittelen etteivät spanielirodut ole kovin hyvin hallinnassa. Jokatapauksessa lisääntyneestä häiriöstä huolimatta Kajo pärjäsi hyvin. Pientä epävarmuutta uusia tulokkaita kohtaan oli havaittavissa, mutta kun tekemistä riitti, ei jäänyt pennullekaan aikaa louskuttaa muille. Havanna-neiti tosin oli vielä hyvässä muistissa ja tunnin loppuun saivat pienet taas hyvät painit aikaiseksi. Itse tunnilla harjoiteltiin vierellä kulkemista ja kerrattiin jätä-käskyä. Molemmat olivat Kajolle jo tuttua kauraa, joten lähinnä tehtiin vain hienosäätöä ja korjailtiin mahdollisia virheitä ja ongelmakohtia.

Nyt on myös meidän nelikuisella lapsella alkanut uhmaikä pukata päälle. Korvat pentu on hukannut lähes täysin, nylkytys on keksitty, epävarmuushaukku lisääntynyt selvästi ja totteleminen riippuu tähtien ja kuun asennosta. Hermoromahduksia on koettu jo useampi ja moneen kertaan on tehnyt mieli tehdä tuosta eläimestä rukkaset. Kasvattakoon nyt kuitenkin vielä vähän massiivisemman turkin, niin saan edes vähän lämpöisemmät rukkaset. Eipä tässä kyllä varmaan auta kuin kestää ja toivoa, että tämäkin vaihe menee pian ohi. Siihen asti pitänee olla taas vähän tarkempi ja skarpimpi riiviön kanssa.

Ollaan myös hyödynnetty kauniita säitä oikein urakalla ja käyty metsässä kävelemässä Sannan ja Pontus-havannan kanssa.

Ahkerasti ollaan myös pyöritty järven rannassa ja Kajokin on päässyt tekemään tuttavuutta veden kanssa. Rohkeasti pentu on käynyt jo kahlailemassa ja tahattomasti jopa molskahtanut uimaankin. Vahingonilo on parasilo, sanotaan, ja hyvät naurut raukka onkin tarjonnut molskahdellessaan järveen arviointikyvyn pettäessä. Ei saisi nauraa, mutta kun toinen on niin höntti.

Reppana vähän molskahti

Eipä Kajo ole noista vaihngoista kovasti järkyttynyt, vaan seuraavalla kerralla ollaan taas kokeilemassa onnea. Usein tosin huonolla menestyksellä. Eiköhän natiainen kunnolla vielä uimaankin uskalla, kunhan emäntä saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta mennä edeltä. Vesi vaan on vielä niin kyyyyllllmääää... Katsotaan asiaa uudestaan heinäkuussa.

Loppuun vielä epämääräinen kasa kuvia yhteiseltä lenkiltä.

Pennulla ei ihan kaikki muumit laaksossa

Aina valmiina

Ensimmäisiä kohtaamisia järven kanssa

Pontus

On se vaan fiksu :)

Nuo pystyt korvatkin pistettiin kuriin ja tällä hetkellä meillä on siis kotona liimakorvainen pentu, joka parhaillaan syö mattoa...

Pentukurssilainen

Tänään oli meidän pentukurssin ensimmäinen käytännön tunti. Meille sattuikin poikkeuksellisen pieni ryhmä, vain kaksi koirakkoa, minä ja Kajo ja nuori nainen Aino-havannalaisen kanssa. Toisaalta hyvä näin. Saadaan henkilökohtaista opetusta ja kun molemmat pennut ovat vielä hyvin hillittyjä niin työskentelyrauhakin on taattu.

Tehtävät olivat Kajolle pääasiassa ennalta tuttuja. Tehtiin kontaktitreeniä, jätä-käskyn alkeita ja käden kosketusta. Viimeinen oli ainut joka tuli meille uutena. Hyvin Kajo kuitenkin teki ja hoksasi käden koskettamisenkin parilla toistolla. Ihana ahne pentu :) Natiainen ei vain ollut ohjaajan kanssa ollenkaan samaa mieltä taukojen pitämisestä. Kajo hyvin pian alkoi nykimään minua lahkeesta "Tyyyyylsääääää! Joko jatketaan?". Intoa siis kyllä riitti, vaikka välillä hajut veivätkin pennun mennessään.

Parasta kyllä oli, kun tunnin päätteeksi päästettiin pennut leikkimään. Jonkin aikaa Kajo nysväsi sylissäni ja tuijotteli pientä havannalaista ihmeissään. Voi että oli kuitenkin ihana havanna-neiti, joka lähestyi Kajoa todella rauhallisesti ja odotteli kiltisti, kun ujo poika keräsi rohkeutta mamman sylissä. Siitähän se peuhaaminen sitten lähti. Molemmat pennut pyörivät ympyrää minun sylissäni :D Kajo, kun ei rohkaistumisestaan huolimatta halunnut poistua sylistä. Siinä pennut sitten peuhasivat ja jossain vaiheessa nousin vaivihkaa lattialta taas jaloilleni. Siitä se riemu sitten repesikin, kun Kajo vihdoin uskaltautui poistumaan kauemmas minusta. Ihana oli, kun Kajo pääsi leikkimään tasa-arvoisen, itsensä kokoisen pennun kanssa. Kovat oli nappuloilla painit eikä kumpikaan olisi malttanut lähteä. Pakko sitä oli kuitenkin poistua, kun seuraavan kurssin väkeä alkoi tulla paikalle. Ensi viikolla sitten uudestaan :)

Markkinat

Käytiin tänään Kajon kanssa markkinoilla pyörähtämässä ja teki kyllä todella hyvää tuolla maalaistollolle vähän käydä ihmisten ilmoilla. Ollaan toki natiaisen kanssa vietetty kaupunkiviikonloppuja ja muuta, mutta pääasiassa kuitenkin ollaan erakkomaisesti samoiltu metsiä kahdestaan kiitos mukavuudenhaluisen omistajan.

En ole käynyt markkinoilla ikuisuuksiin ja olin hieman yllättynyt, kun homasin markkinapaikan siirtyneen tilavalta kentältä pienelle torille. Voi kyllä arvata millainen tungos siellä oli, kun pikkuriikkinen tori tungetaan täyteen erilaisia kojuja lämpimänä lauantaipäivänä. Ei siinä sitten auttanut muu kuin tunkea sekaan vaan pikkukoiran kanssa. Ja voi että kuinka positiivisesti pentu taas yllätti.

Kajo paineli rohkeasti menemään ihmismassassa ja kaikki olisi pitänyt päästä tutkimaan. Taisi kyllä tulla pieni pääkopan ylikuormitus, kun jokapuolella tapahtui jotakin. Pentu pyöri kuin väkkärä eikä oikein itsekään tiennyt minne olisi halunnut mennä. Yhtään ei silti pelottanut. Ensimmäiset lastenvaunut vähän kummastuttivat, mutta siitäkin päästiin yli. Suurin yllätys kuitenkin oli, että Kajo oma aloitteisesti hakeutui ventovieraiden ihmisten rapsutettavaksi, vaikka yleensä se lähinnä karttaa vieraita. Yleensä en laske Kajoa jokaisen vapaaehtoisen luo rapsutettavaksi, mutta nyt olin kyllä niin ylpeä pennusta, että tein mielelläni poikkeuksen. Vaikka mukavaa olikin, oli tosin silti hieman haastavaa yrittää pitää joka suuntaan syöksähtelevä napero niin lähellä ettei raukka tulisi jyrätyksi tungoksessa.

Paljon ei tullut ostettua, mutta oli kyllä silti hieno reissu. Pitäisi varmaan useamminkin poistua täältä peltojen keskeltä sivistyksen pariin. :)