Agiliitelyä ja uuteen vuoteen valmistautumista

Nyt on lomat lomailtu ja peltolenkit heitetty ja palattu vihdoin takaisin kotiin kaupunkiin. Agilityn kanssa on siis ollut joulun lomailun takia melkein pari viikkoa taukoa, joten oli ihan mielenkiintoista lähteä katsomaan, miltä tilanne nyt näyttää. Tarkoitus oli tänään olla ohjatut treenit, mutta ikävä kyllä ohjaaja joutui perumaan eli päädyttiin Kajon kanssa treenailemaan ihan kahdestaan.

Työn alla tällä hetkellä on erityisesti kepit ja kontaktit, mutta tänään laiskotti enkä jaksanut alkaa asetella kujakeppejä paikalleen. Joku on fiksuna liittänyt seuran kahdet kujakepit 14 kepin pötköksi eli yksin sen kasan siirtely ei ole muuten ihan läpihuutojuttu. Hyvin on keppien kanssa kuitenkin päästy alkuun ja pääasiassa ne sujuvat ihan hyvin kunhan muistan olla vaikeuttamatta tehtävää liian nopeasti.

Kontakteja ollaan harjoiteltu tähän asti vain puomilla ja hyvin on karvamakkara oppinut kipittämään puomin päähän nököttämään ja odottamaan namia. Namialustan käyttö on vain vähän vielä jotain sinne päin, koska Kajo sen kanssa helposti unohtaa omistavansa takajalat, jolloin perse helposti putoaa puomilta. Kontaktit siis sujuvat, mutta itse puomi onkin sitten vähän jännempi juttu. Urpo kun ei vieläkään osaa päättää onko puomi maailman kivoin vai maailman pelottavin este. Ensimmäisellä kerralla, kun puomia harjoiteltiin, meni homma ihan hyvin. Toisella kerralla Kajoa taas pelotti niin vallan mahdottomasti ja sitä ei meinannut millään saada kulkemaan puomia päästä päähän ja sittenkin mentiin vain varovasti hiipimällä. Tänään sitten puomi olikin taas maailman kivoin juttu ja jouduin itsekin juoksemaan turbotetun karvaotuksen perässä, kun se innoissaan viiletti puomia päästä päähän. Että otapa tuosta eläimestä sitten joku tolkku...

Näiden lisäksi oli tarkoitus harjoitella valssia, että saan itsekin vähän jalkojenhallinta treeniä ja Kajo pääsee hyppäämään perusesteitä, jotka ovat sen ehdoton suosikki. Mokomalla sähikäisellä oli ilmiesesti vaan ollut vähän liiankin ikävä treenaamaan, kun tauon aikana oli jo ennestään menohaluisen eläimen vauhti suurinpiirtein tuplaantunut. Tuli nimittäin valsseista takaaleikkauksia ja epämääräistä juoksentelua, kun pieni pallosalama viiletti menemään ja jäin itse auttamattomasti jälkeen. Yritin vain kestää koiran mukana ja huudella perästä ohjeita :D Hyvin Kajo kuitenkin ohjautuu oikeaan suuntaan, vaikka itse olenkin toivottomasti myöhässä (tyylipisteitä ei vaan näillä suorituksilla jaeta). Ainakin koiralla oli kivaa ja kyllä siinä sai itsekin hyvät naurut, kun pikkumies on ehtinyt jo hypätä esteet jo moneen kertaan ja eestaas ennen kuin ehdin edes kissaa sanoa.

Treeneistä ei tänään tullut kuvamateriaalia, joten voitte ihailla Kajon isoa nenää

Sitten siihen vähän Kajon kannalta ikävämpään aiheeseen eli uuden vuoden juhlintaan... Kajo on viimeeksi joutunut kuuntelemaan raketteja sellaiset kolmisen vuotta sitten ja silloinhan naapuri lojautti juuri meidän reppanan pään yläpuolella raketin, kun pieni kävi takapihalla pissillä. Jälkikäteen ajateltuna, joo oli virhe laskea koiraa edes takapihalle, mutta turha enää itkeä, kun paskat on jo housussa... Lopputulos oli kuitenkin, että Kajo säikähti ihan kuollakseen ja loppu yö menikin sohvan nurkassa panikoidessa.

Ei mennyt ensimmäinen uusi vuosi ihan putkeen...

Tämän jälkeen on vahingosta viisastuttu ja vietetty uudet vuodet aina jossakin perimmäisessä korvessa, missä ei tarvi pienen koiran raketteja kuunnella. Nyt on kuitenkin tänä vuonna edessä uuden vuoden viettäminen kaupungissa ensimmäistä kertaa sekä minulle että koiralle. Nyt onkin sitten jännät paikat, että mitenkä Kajo mahtaa reagoida paukkeeseen näin monen vuoden jälkeen. Kajo on kuitenkin yleisestikin varsin herkkä sielu, joten varaudutaan siis nyt jo pahimpaan. Tehtiin siis reissu Mustiin ja Mirriin ja käytiin nappaamassa mukaan uusi puolkurra sekä pikkuinen pullo Pet Remedyä ja toivotaan, että näillä pärjätään. Puolkurraa en Kajolla yleensä käytä, mutta koska aivan tasan varmasti joku idiootti aloittaa rakettien paukuttamisen taas etuajassa, niin ajattelin, että tuon puikulapään on edes vähän haastavampi saada itseään irti puolkurrasta kuin normipannastaan. Tuon karvapehkon takia, kun Kajon peruspantaa ei kovin kireälle saa vaan se pysyy paikoillaan lähinnä juuri sen karvamäärän avulla. Lisänä toki nyt uuden vuoden ajaksi tulee ulkoiluun myös valjaat. Yritetään siis kaikin keinoin minimoida riski, että pitää lähteä meidän panikoivaa mammanpoikaa lähteä jostain metsästä hakemaan.

Perskärpäsen oli pakko päästä mukaan kuvaan

Vietetään uusi vuosi siis kiltisti neljän seinän sisällä oman pehreen kesken ja musiikkia kuunnellen. Kajolle tietysti asetetaan myös porttikielto ikkunalaudalle ja varataan sen sijaan paikka emännä kainalosta, jossa pieni koira iltaa voi turvallisesti vietellä.