Maalaislomailua ja pikkuiset pikkujoulut

Lähdettiin tänä viikonloppuna taas Kajon kanssa reissuun. Mikkelissä oli luvassa lauantaina pikkujoulut, mutta päätettiinkin lähteä jo torstai-iltana liikenteeseen ja vietettiin pari yötä ihan kotikonnuilla.

Kajo nauttii aina kovasti, kun päästään käymään maalla, missä se sai pentuaikansa kasvaa. Tilaa riittää ja myös tuttuja naamoja. Meidän Kajo on syvästi kiintynyt äitiini ja tämän mieheen... Mutta vain kun minä en ole paikalla. Kaksinaamaisella piskillä on prioriteettilista, kenen kanssa se milloinkin suostuu kaveeraamaan. :D

Parasta kuitenkin Kajon mielestä maalla on peltosinkoilu ja tottakai tästäkin ilosta päästiin tälläkin reissulla nauttimaan. Lunta oli itseäni vain nilkkoihin, mutta tuolle kääpiöllehän sekin on jo paljon. Tirriäinen saikin siis varsin hyvän hankitreenin lenkkeilyn lomassa. Kivaa kuitenkin oli ja juosta sai pieni koira niin paljon kuin vain sielu sieti. Kovasti kyllä oli herra virtapiikki silti jaloissa komentamassa, että pitäisi mamman kanssa saada tehdä temppuja. On saattanut jätkä ehkä virittäytyä vähän liikaa tuohon treenaamiseen...

Pörhö pellolla

Komentaja Kajo

Lauantaina lähdettiinkin sitten Mikkeliä kohti kaveriporukan pikkujouluja juhlimaan. Kajo tottakai pääsi edustamaan karvakaverina. Porukkaa oli tietenkin paikalla varsin paljon ja se oli odotettavastikin pienelle paimenelle vähän jännä paikka. Kajo ei koskaan ole juuri vieraista ihmisistä perustanut ja ei erityisemmin arvosta itseensä kohdistuvaa huomiota. Alku menikin urpolla ympäri kämppää sinkoillessa, varovasti vieraita haistellessa ja silittäviä käsiä väistellessä. Kaikkeen piti silti tietysti osallistua ja vartavasten änkeä huomion keskipisteeksi ja kaikkien jalkoihin. Alan olla aika vakuuttunut, että Kajon elämäntehtävä on kampata elämänsä aikana mahdollisimman monta ihmistä. Illan saldo olin kuitenkin vain yksi onnistunut kamppaus, joten ei ole kyllä ollut karvamakkaran suoritus tänään ihan täydessä terässä. Muuten ilta menikin pitkälti mammaa vahtiessa, sillä eihän mammaa nyt tietysti voinut missään nimessä silmistä päästää (tiedä vaikka häviäisi vielä) vaan pikkumies kipitti kantapäillä aina, kun erehdyin takapuoleni nostamaan sohvalta. Poikkeus tähän kuitenkin tuli ja mamma täytyi jättää ilman vahtia (ounou), kun muuta porukkaa oli keittiössä syömässä ja Kajon oli ehdottomasti huolehdittava siivouspäivystyksestä.

Ei se turboeläinkään jaksa hamaan loppuun asti kuitenkaan stressata vaan kyllä sekin jossain vaiheessa juhlia rauhoittui nurkkaan nukkumaan ja ponkaisi vain ylös, jos mieheni tai minä satuimme siirtymään. Kävipä Kajo myös tulevan kälyni sylissä vetämässä pikatorkut :)

Pakollinen poseeraus kuusen edessä :)

Koska Kajo on uljas vahtikoira se myös reippaana miehenä valvoi tarkasti myöhemmin illalla ilmapatjan täyttämistä. Oli muuten meidän vhiaisen marsun mielestä vaarallista puuhaa se ja täytöstä huolehtineen kaverin Kajo kyllä ripitti reippaasti haukkumalla operaation jälkeen. Nössön piti saada taas mamma mukaan toteamaan, ettei ilmapatja olekaan hyökkäämässä kenenkään kimppuun. Patjan täyttäjäkin sai anteeksi, kun hetken heitteli Kajolle lelua :)

Nyt odotellaankin, milloin loput porukasta ilmaantuvat baarista ja Kajo pääsee talonvahtina haukkumaan koko köörin ja ehkä aiheuttamaan, jollekin reppanalle sydänkohtauksen.

Herra Nenä toivottaa kaikille rentoa ja rauhallista joulunodotusta!