Kajo oli pentuna varsin näpsäkkä pikkukoiran alku, ahne, hieman arka, fiksu, itsepäinen välillä raivostuttavuuteen asti sekä älyttömän noheva. Voin pienellä ylpeydellä sanoa, että Kajo oli reippaasti pentukurssin priimus ja teki hienoa perusasentoa, kun muut vielä treenasivat katsekontaktia (yhtään ei oma kehu haise). Lähtökohdat olivat siis varsin hyvät. Kajon murrosikää paljon pahempaa en kuitenkaan osaa edes kuvitella.
 |
| Onhan tuo nyt ihan syötävän suloinen <3 |
Eipähän nuo koiratkaan ikuisesti lapsina kestä, ikävä kyllä. Kajon murrosikä taisi muistaakseni näyttää ensimmäisiä merkkejään siinä kuuden kuukauden jälkeen. Hajut alkoi pientä jätkää kiinnostaa niin mahdottomasti ja itseasiassa oikestaan kaikki muu paitsi mamma oli melkolailla mielenkiintoisia. Natiainen löysi tässä vaiheessa myös oman äänensä ja voi että kun sitä olikin sitten kiva käyttää autoille, liikennemerkeille, pienille vihreille miehille ja paremman puutteessa vaikka ihan huvikseenkin. Emännän puolella oli tässä vaiheessa pientä hammasten kiristelyä, mutta ihan hallittavissa urvelo kuitenkin oli, joten elämä jatkui.
Sitten syksyllä muutettiinkin miehen kanssa saman katon alle rivitalokolmioon, kun Kajolla oli ikää sellaiset apauttiarallaa ehkä 8 kuukautta. Se olikin sitten murkkuikää kolkuttelevalle tenavalle viimeinen niitti ja pakka levisi lopullisesti käsiin. Ensinnäkin fiksu eläin keksi aloittaa uuden uutukaisen asunnon tuhoamisen. Joka kerta, kun tulin töistä, sain jännittää, että mihin pikkumies tällä kertaa on keksinyt hampaansa upottaa. Täysin tarkkaa saldoa en kyllä enää muista, mutta listalta taisi löytyä ainakin kolme syötyä mattoa (jokaisesta syöty reunoihin monta isoa koloa), järkyttävä määrä syötyjä nenäliinoja, muutamat natustetut kengät (suutarin paras kaveri), herran oma tuhottu peti (ja sisukset ympäri kämppää levitettynä), reikä seinässä ja sitä rataa. Oma henkilökohtainen suosikki kuitenkin on 1000 palan palapeli, joka juuri edellisenä iltana oli valmistunut ja oli keittiön pöydällä odottamassa kehystämistä. Mokomahan jäi vielä itseteosta kiinni heilutellessaan tyytyväisenä pöydällä häntää, kun tulin kotiin. Siinä sai kyllä pieni eläin huutia ja taisinpa sen vielä heittää takapihalle jäähylle ihan vain, etten tekisi siitä rukkasia juuri siinä paikassa.
 |
| Herttainen kaveri... |
Tuhoamisen lisäksi ennen niin ahne possu päätti, että nyt syöminen on nössöille ja hänen korkeudelleen ei sellainen sovi. Sen tilalle voidaan ottaa sellaisia aktiviteetteja kuten lenkillä räyhääminen ja yleinen perseily. Tämä on se vaihe, jossa ymmärsin, mistä koiran murrosiässä todella on kyse. Tässä vaiheessa Kajon kanssa oli lähes mahdotonta tehdä mitään, sillä sellaista motivaattoria en löytänyt, jolla olisin sen huomion saanut, kun poistuttiin kotiovesta pihalle. Pitkälti kaikki, mitä pentuna oli opittu, unohdettiin ja mikään uusi ei mennyt kalloon. Asuimme varsin kaukana kaupungista, joten esimerkiksi koirakoulujen kursseille osallistuminen oli hyvin haastavaa eikä lähipiiristäkään löytynyt kovin paljon löytynyt apua. Kajo on minulle ensimmäinen oma koirani, joten ihan kokemuksen puutteen vuoksi menin sen murrosiän edessä varsin kädettömäksi. Myönnän, että olin tässä vaiheessa epätoivoinen. Kajosta oli tarkoitus tulla minulle harrastuskaveri, mutta en saanut siltä vaadittua edes katsekontaktia neljän seinän ulkopuolella. Jouduttiin tämän vuoksi siis myös rajusti vähentämään ennen niin rakasta vapaana lenkkeilyttämistä, sillä Kajosta oli tullut hyvin arvaamaton häiriöiden edessä enkä voinut siihen enää luottaa.
 |
| Pieni herra mököttää |
Vaikeuksista ja epätoivosta huolimatta porskutettiin kuitenkin eteenpäin. Kajo taisi olla noin vuotias, kun osallistuttiin sen kanssa ensimmäisiin näyttelyihin. Olin muistaakseni ottanut mukaan neljänlaisia erilaisia nameja, joista Kajo yleensä piti. Arvata tietysti saattaa, että eihän näyttelypaikalla niistä yhdetkään kelvanneet. Kehä itsessään meni päin persettä, mutta ilmeisesti tuomari ei siitä välittänyt vaan sijoitti Kajon luokkansa kolmanneksi erinomaisella arvostelulla. Kajon murkkuperseilylle ei kuitenkaan näkynyt loppua. Kärvisteltiin hormonihyrrän kanssa eteenpäin muistaakseni ainakin puolisen vuotta ennen kuin se alkoi osoittaa mitään aikuistumisen merkkejä. Kuitenkin, kun muutimme Joensuuhun Kajon ollessa reilu 1,5-vuotias alkoi ensimmäisiä merkkejä murkkuiän väistymisestä näkyä. Hajut kyllä kiinnosti edelleen aivan luvattoman paljon eikä narttujen lähelle ollut mitään asiaa, mutta riittävän hyvällä palkalla jotain yhteyttä Kajoon alkoi jo saada. Hiljalleen aloitettiin siis opettelemaan uudestaan vanhoja asioita ja kyllä sitä edistystä alkoi vähän kerrallaan näkyä.
 |
| Onnellinen (ja lähes aikuinen) koira |
Tällä hetkellä Kajo on hieman vajaa 4-vuotias ja murrosikä on luojan kiitos jäänyt jo taakse. Kajo taisi muitaakseni olla siinä kolmen vuoden hujakoilla, kun pystyin hyvillä mielin ensimmäisen kerran sanomaan, että nyt on meillä kotona aikuinen koira. Nykyisin Kajon työskentelymotivaatio on aivan uskomaton. Yrittää varmaankin paikata menetettyjä vuosia :D Nyt Kajo on juuri sellainen koira, jollaista aina kaipasinkin. Se on herkkä, rakastava, innokas, enereginen ja aina täysillä mukana, mitä sitten ikinä tehdäänkään. Murkkuikä jätti kuitenkin jälkensä. Remmiräyhäämisestä ei olla vieläkään päästy eroon, vaikka töitä sen eteen tehdään päivittäin. Kajo ei myöskään nykyisin tule enää juttuun muiden urosten kanssa. Se ei ole suoraan silmille hyppäävää mallia, mutta kukkoilee niin pitkään, että jos ei satu aivan lehmänhermoinen kaveri vastaan, on tappelu taattu. Lisäksi Kajon häiriötyöskentely on vieläkin heikkoa. Olemme ensi vuoden alussa aloittamassa agilityn alkeisryhmässä ja rehellisesti sanottuna minua pelottaa. Toivon hartaasti, että ohjaaja ymmärtää, että Kajon häiriötyöskentely ei ole vielä varmaa ja erityisesti muiden urosten läsnäollessa yksikin virhe voi olla jopa vaarallinen. Toiveikkaana kuitenkin eteenpäin. Ongelmakohtia treenataan ja uutta opitaan vauhdilla :) Kaikesta huolimatta voin rehellisesti sanoa, että tuon rakkaampaa karvaotusta en olisi koskaan voinut saada!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti