Lisäksi Kajo alkaa ilmeisesti päästä pikkuhiljaa ujoudestaan. Iltapäivästä kutsuin pari kaveria kylään, jotta penska näkisi välillä vieraitakin naamoja. Aikaisemminhan Kajo on painellut johonkin hiljaiseen nurkkaan nysväämään, kun vieraita on käynyt. Nyt kuitenkin hetken tutkimisen jälkeen pentu hyppi jo aivan täysillä ventovieraan ihmisen sylissä. Suostui jopa leikkimään lyhyitä aikoja vieraiden kanssa, vaikka itse poistuinkin kauemmas tekemään ruokaa. Katoamiseni huomatessaan pentu kyllä paineli äkkiä perääni.
Melkoisia epätoivon tunteitakin tuo pentu eilen illalla emännässään herätti yrittäessään tuhota koko talon ja erityisesti oman petinsä (koko talo alkaa pikkuhiljaa olla kuorrutettu etikalla).
Tänään pentu on kuitenkin tähän asti ainakin käyttäytynyt mallikkaasti. Käytiin äsken jäällä kävelemässä, kun on kerran niin kaunis sää. Rannassa hoksattiinkin, että hemmetti, tänään on pilkkikisat. Onneksi juuri sillä alueella, minne olimme menossa oli suhteellisen hiljaista ja pystyin päästämään Kajonkin irti. Nähtiin melkoinen määrä hiihtäjiäkin, jotka kiinnostivat pentua niin mahdottomasti. Ihan ei kuitenkaan uskaltanut perään lähteä, onneksi. Eräällä hiihtäjällä oli vielä suomenpystykorva mukana, joka nosti melkoisen älämölön huomatessaan jaloissani pyörivän karvapallon. Tottakai tämänkin hiihtäjän piti sitten koirineen pysähtyä siihen tuijottamaan räksyttävää pystykorvaa karkuun vipeltävää pentua... Kutsuipa hiihtäjä vielä moikkaamaan omaa koiraansa. Onneksi pystyin helposti kuittaamaan kutsun sillä ettei pennulla ole vielä rokotuksia. Muuten lenkki meni vallan mainiosti. Kajo pysyi koko ajan lähellä ja tuli jopa kutsusta vauhdilla luokse :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti