Nyt tämän viikon alussa alkoi kuitenkin oksentelu. Entisen kissan kanssa olin jo todennut ettei satunnainen oksennus silloin tällöin eläintä tapa vaan sellaista sattuu. Kuitenkin, kun oksentelu jatkui koko viikon noin kerran, enintään kaksi kertaa vuorokaudessa päätin tänäaamuna varmuuden vuoksi soittaa eläinlääkärille. Välillä Kajo oksensi siis osittain sulanutta ruokaa, välillä pelkkää vaahtoa. Pentu on kuitenkin ollut koko ajan oma pirteä itsensä, joten kamalan huolissani en missään vaiheessa ole ollut. Eläinlääkäri kuitenkin pyysi vielä käymään joten ei siinä sitten aamulla auttanut, kun hypätä autoon ja ajaa huima noin vartin matka kunnaneläinlääkärin vastaanotolle. Alkuun Kajoa pelotti kaikki: pöytä, vieras ihminen koskettelemassa ja aika lailla koko paikka. Loppua kohti kuitenkin ilmeisesti alkoi helpottaa, koska napero meinasi jatkaa aamu-uniaan pöydällä ja nukahtikin syliin, kun kuuntelin eläinlääkärin ohjeita jatkoa varten.
Kaikeksi onneksi kyse ei ollut mistään vakavasta. Eläinlääkäri tunnusteli kyllä Kajon mahan perusteellisesti suolitukoksen varalta ja mittasi vielä lämmön. Lopulta tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että Kajolla on vain todella, todella herkkä vatsa. Lääkkeiksi saatiin nyt Antepsinia ja Canicur Pro pastaa, joilla olisi tarkoitus saada maha asettumaan ja sen sisältö pysymään alhaalla. Nyt sitten pysytään tiukasti vain ja ainoastaan omassa ruuassa ilman lisukkeita ja valvotaan entistä tiukemmin ettei Kajo saa suuhunsa mitään sinne kuulumatonta. Lisäksi matot menevät vaihtoon, koska Kajo saa ilmeisesti revittyä niistä lankoja irti ja syö ne.
Tähän mennessä kaikki lääkkeet (matolääke ja antepsin) ovat menneet nätisti alas, mutta voi auta armias, kun piti alkaa vääntää Canikuria naamariin. Ei ole ilmeisesti kovin maukasta tahnaa... Jokatapauksessa nyt ei auta kuin odotella ja toivotaan, että saadaan lääkkeillä oksentelu loppumaan.
Punnittiin pentu samalla reissulla ja painoa on nyt 2,5 kiloa. Korkeus mitataan, kunhan taas jaksetaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti