Neuvoton olo

Alkaa olla tuon pennun kanssa jo niin epätoivoinen olo ettei tosikaan. Kajollahan on alusta asti ollut ongelmia mahansa kanssa. Alkuun ripulointi ja sitten oksentelu. Ripulointi kun korjattiin oli pentu pari viikkoa kunnossa ja sitten alkoi oksentelu. Oksentelu sitten korjattiin lääkkeillä ja Kajo on ollut lähes kaksi viikkoa oksentamatta (viikon ilman lääkkeitä) kunnes tänään tuli ripuli JA oksennus. Mikä ihme tuossa pennussa on? Olen yrittänyt parhaani mukaan vahtia ettei se saisi syötyä mitään sopimatonta ja pidetty tiukkaa ruokavaliota kasassa, mutta ei. Eihän tuolle herranjumala voi koko loppuikää lääkkeitäkään syöttää, eihän? Alkaa olla vaan jo ihan pahaolo pentuparan puolesta, kun ei voi toisen oloa helpottaa mitenkään. Ei varmasti ole mukavaa jatkuvasti ripuloida tai oksentaa...

Rokotusreissulla eläinlääkärikin totesi Kajon olevan ehkä hieman hoikahko, mikä tosin voi ainakin osittain johtua siitä taannoisesta oksentelusta, ja ehdotti hieman lisäämään ruuan määrää. Lisättiin juu ja viikon verran kaikki olikin kunnossa kunnes tänään hypättiin takaisin lähtöruutuun.

Helpompaa (ei tosin yhtään mukavampaa) ehkä olisi, jos Kajo olisi selvästi sairas ja tuolle oksentelulle ja ripuloinnille olisi selkeä syy jota hoitaa. Penska on kuitenkin ihan pirteä ja reipas oma itsensä eikä vikaa missään muualla kuin mahassa. Nyt mennään vähän ummikkona ja epäillään herkkää mahaa tai mistähän sitä koskaan tietää.

Ei taas auta kuin ottaa lääkkeet käyttöön ja, jos ei alkuviikkoon mennessä ripulointi ja oksennus lopu, tehdään uusi visiitti eläinlääkärille.

Päivänhän kruunasi pieni haaveri tuossa lenkillä. Kajo sai kivestä suoraan silmäänsä... Siinähän sitä säikähdettiin puhkesiko koko silmä, mutta onneksi näyttää ehjältä eikä ilmeisesti ole enää kovin kipeäkään. Ei auta tätäkään kuin seurailla ja toivoa ettei mitään vahinkoa syntynyt (mahdollisen autopelon lisäksi).

Peltolenkit ovat pennun mielestä jotain aivan parasta.

Vielä loppuun se pieni auringonsäde risukasassa: Kajon aivan mahtava hihnakäytös. Käytiin tänään kävelyllä vähän isommalla porukalla. Neljä koiraa, kaksi taluttajaa. Aika härdellihän se oli, kun kaksi koirista ei tullut toimeen, joten toinen piski minulle ja toinen kaverille. Minulle tyrkätty snautseri-vaari vetää ja kiskoo ja kaverin havannalainen samaten. Kajo vain pienenä ja huomaamattomana pentuna kiltisti kipitti kantapäilläni yhtään vetämättä. Kyllä siinä taas osasi omaa pientä arvostaa :)